Yllätys

The surprise

Daisy tarttui kuulokkeeseen ja yritti taas kerran asiakkaansa numeroa.

Daisy picked up the telephone and tried to get through to her client again.

Hänen asiakkaansa, eräs Frank Baccini, sähkotavaraliikken omistaja, ei ollut maksanut Daisyn laskua kahden päivän työstä.

Her client, a certain Frank Baccini, who had a warehouse of electrical goods, had not paid for her two days' work.

Daisy oli ottanut selville, missä herra Baccinin epärehellinen liikekumppani nykyään asui, ja odotti huolestuneena shekkiään.

Daisy had managed to discover where Mr. Baccini's dishonest partner was now living and was anxiously expecting her cheque.

Daisy alkoi jo uskoa, että hänen asiakkaansakin oli epärehellinen.

Daisy was beginning to think that her client was dishonest too.

Erittäin kyllästynyt ääni vastasi langan toisessa päässä, “Haloo, voinko auttaa?”

A very bored "Hello, can I help you?" was the reply at the other end.

Nuoren naisen ääni kuului Frank Baccinin sihteerille.

It was a young woman's voice, Frank Baccini's secretary.

“Haluaisin puhua herra Baccinin kanssa.”

"I'd like to speak to Mr. Baccini, please."

“Valitan, mutta herra Baccini on matkoilla.”

"Sorry, Mr. Baccini is out of town."

“Mutta koska hän tulee takaisin?” Daisy ei antanut periksi.

"But when is he coming back?" insisted Daisy.

“En tiedä, valitettavasti.”

"I'm afraid I don't know."

“Olkaa hyvä ja sanokaa hänelle, että Daisy Hamilton soitti ja että hänellä on kiireellistä asiaa.”

"Will you tell him Daisy Hamilton telephoned and would like to talk to him urgently."

“No, voinhan minä”, oli täysin välinpitämätön vastaus.

"Well - yes, I suppose so," was the completely unconcerned reply.

Tämä oli kymmenes kerta viimeisen kahden viikon aikana kun Daisy oli soittanut tälle nuorelle naiselle, mutta Frank Baccini ei ollut vieläkään ottanut yhteyttä häneen.

This was the tenth telephone conversation Daisy had had in two weeks with this young woman, but Frank Baccini hadn't got in touch with her yet.

Daisy oli vimmoissaan ja päätti lähteä herra Baccinin liikkeeseen katsomaan, oliko hän siellä.

Daisy was furious and decided to go to Mr. Baccini's warehouse to see if he was there.

Saapuessaan hän naputti toimiston ovelle.

When she arrived, she knocked on the office door.

Herra Baccinin sihteeri vastasi yksitoikkoisella äänellään: “Sisään.”

Mr. Baccini's secretary said in her monotonous voice: "Come in."

“Olen soittanut useita kertoja – nimeni on Daisy Hamilton.”

"I've telephoned many times - my name is Daisy Hamilton."

“Niinkö? Ketä Te halusitte tavata?” nuori nainen tiedusteli vilkaisemattakaan Daisyä.

"Really? Who did you want to speak to?" asked the young woman without even glancing at Daisy.

“Haluan tavata herra Baccinia”, Daisy vastasi.

"I want to speak to Mr. Baccini," replied Daisy.

Hän alkoi käydä yhä riidanhaluisemmaksi.

She was becoming even more aggressive.

“Hän ei taida olla paikalla”, vastasi sihteeri tavanomaisella yksitoikkoisella äänellään ja jatkoi lehtensä lukemista.

"I'm afraid he's not here," said the secretary in her usual monotonous way and went on reading her magazine.

“Nyt riittää!” huusi Daisy ja paukautti oven kiinni mennessään.

Daisy shouted "Enough is enough!" and banged the door closed.

Daisyllä oli masentunut olo.

Daisy felt rather depressed.

“Nyt tiedän mitä teen”, hän ajatteli. “Menen Luigille ja syön ihanan jäätelöannoksen banaanin ja kermavaahdon kera.”

"I know what I'll do," she thought, "I'll stop off at Luigi's for a nice banana split."

Daisystä oli hauskaa istua Luigin jäätelöbaarissa ja jutella sen omistajan, positiivisesti ajattelevan italialaisen kanssa.

Daisy liked sitting in Luigi's ice-cream parlour and having a little chat with the owner, a positive-thinking Italian.

Astuessaan portaat ylös toimistoonsa Daisy ei ollut enää aivan yhtä vihoissaan ihmiskuntaa kohtaan.

As Daisy walked up the stairs to her office she felt a little less sore about human beings.

Daisy oli juuri vaihtamassa jalkoihinsa mukavampia kenkiä, kun joku naputti ovelle ja käveli sisään

Just as Daisy was changing her shoes to a more comfortable pair, someone knocked on the door and walked in.

Se oli haalaripukuinen työmies.

It was a workman in overalls.

“Anteeksi neiti – oletteko Te neiti Daisy Hamilton? Mihin nämä pannaan?” mies osoitti kahta suurta laatikkoa porraskäytävässä.

"Excuse me miss - are you Miss Daisy Hamilton? Where shall we put these?" pointing to two large boxes on the landing.

“Kyllä minä olen Daisy Hamilton, mutta mitä Teillä siinä on – mitä noissa laatikoissa on?”

"Yes, I am Daisy Hamilton but what have you got there - what's in those boxes?"

“Isossa on jääkaappi ja pienemmässä on cappuccino-keitin. Hyvin olette valinnutkin, nämä ovat parasta laatua.”

"The big one is a fridge and the smaller one is a cappuccino-making machine. You've chosen well, you know, these are the best makes around."

“En ole tilannut kumpaakaan”, huudahti Daisy.

"I haven't ordered either of these," exclaimed Daisy.

“Mutta toimituslapussa on Teidän nimi!” mies vakuutti.

"But it's your name on the delivery note!" insisted the workman.

Kaikki on maksettu – sanokaa vain mihin ne pannaan.”

"It's all paid for - just tell me where to put them."

Daisy aikoi juuri kieltäytyä ottamasta tavaroita vastaan, kun hän näki Frank Baccininkin astuvan ovesta sisään.

Daisy was just about to refuse the goods when she saw Frank Baccini coming in the door, too.

“Neiti Hamilton. Olen kovasti pahoillani, etten ole ottanut yhteyttä.

"Miss Hamilton. I'm very sorry I haven't been in touch.

Toivottavasti ette ota pahaksenne, mutta olin huomannut, ettei Teillä ole jääkaappia toimistossanne ja… tämä cappuccino-keitin on pieni erikoisuutemme.

I do hope you don't mind but I had noticed you didn't have a fridge in your office and... this cappuccino-making machine is a little speciality.

Oi, tässä on muuten shekki erinomaisesta työstänne ja vähän ylimääräistäkin kuluistanne.”

Oh, by the way here is your cheque for the excellent work you did, with a little extra for your expenses."

Frank Baccini näki, että Daisy oli hämmästynyt ja lisäsi:

Frank Baccini saw Daisy was astonished and added:

“Soittihan sihteerini sentään Teille, vai kuinka? Olin pari viikkoa poissa, häämatkalla.”

"My secretary did phone you, I hope? I've been away for a couple of weeks on honeymoon."

Daisy oli jo toipunut, “No, ei hän tainnut soittaa – mutta ei se mitään, herra Baccini!”

Daisy recovered herself, "Well, no, she didn't - but that's quite all right Mr. Baccini!"